1. Luku - Tytto nimelta Miyasa

Herätyskello soi Miyasan yöpöydällä. Tyttö paiskasi kellon kiinni, pukeutui mukavaan poolopaitaan ja polvimittaiseen hameeseen, tarkasti koulukirjansa ja ryntäsi alakertaan laukkuineen, unohtaen siinä hytäkässä suljetun kännykkänsä yöpöydälleen. Hän hiipi hiljaa isoisän huoneen ohi keittiöön, söi aamiaseksi lempimurojaan ja pesi sitten hampaansa. Hän sitoi hiuksiinsa ison keltaisen rusetin, otti koululaukkunsa ja hiippaili isoisän huoneen ovelle.

Isoisä oli yhä unessa. Miyasa hiipi ihan isoisän vuoteen viereen, rykäisi ja kajautti lujalla äänellä: ”Huomenta ukki!”

Isoisä kiljaisi ja nousi tikkana pystyyn samalla kuin Miyasa kirmasi ulos ovesta. ”Menen nyt kouluun, nähdään iltapäivällä!”

Miyasa sulki oven ja astui pihalle. Talon vieressä oli erikoisen näköisiä kivipaasia ja Miyasa kiiruhtiportista, jonka yllä luki: ”Muinainen pyhä paikka, Niyengin aukio, rauhoitettu alue. Saa valokuvata, älä roskaa!”

Miyasa oli innoissaan. Hän juoksi koululle ennätysajassa ajatellen vain yhtäasiaa: ”Tänään on pääsykoe, tänään on pääsykoe, tänään on pääsukoe...! Pakko päästä, pakko, pakko, pakko!”

Koulun pihalle rynnättyään Miyasa pysähtyi ja katseli etsiskellen ympärilleen. Lopulta hän löysi etsimänsä, ystävänsä Bennyn ja Janinan, jotka istuivat puun alla ja lukivat päivän lehteä.

”Benny! Janina!” Miyasa juoksi hihkuen ystäviensä luokse.

”Miyasa!” Benny inahti. Poika oli aivan tohkeissaan. ”Oletko nähnyt tämän päivän lehteä?!”

Miyasa pääsi ystäviensä luokse ja katsoi Bennyä hämmentyneenä. ”Lehteä, mitä erikoista siinä nyt voi olla?”

”Katso itse!” Janina sanoi kärkkäästi ja nosti lehden Miyasan kasvoille. ”Miten niitä tapahtuu vieläkin? Jo kahdeksan viikkoa!”

Miyasan silmien edessä komeili teksti: ”New Bridgen Sanomat, 7.9.3019, 302. vuosikerta.”

”En minä näe noin läheltä,” Miyasa vinkaisi, ”anna se tänne!” Miyasa nappasi lehden Janinalta saadakseen etusivusta paremman kuvan.

”En käsitä miten ne eivät voi tietää edes syytä!” Janina rutisi.

”Omituiset kuolemantapaukset jatkuvat”, etusivun otsikko ilmoitti. Otsikon alla oli suuri kuva miehestä, joka makasi jalkakäytävällä silmät tyhjinä tuijottaen kaukaisuuteen. ”Poliisi on ilmoittanut taas uusista kuolemantapauksista. Omituiset kuolemat ovat vaivanneet kaupunkiamme jo viikkoj ja uhrien määrä lähentelee jo 40 henkilöä. Myös useiden lähiaikoina kadonneiden ihmisten epäillään kokeneen uhrien kohtalon. Syy näihin kuolemiin on vielä epäselvä, mutta kaikki uhrit ovat kärsineet verenhukasta ja heistä löytyy väkivallan merkkejä. Poliisin tämän hetkisissä tutkimuksissa-”

”Ne epäilevät jotain villieläintä”, Benny ilmoitti ja otti lehden Miyasalta. ”Minä uskon kumminkin eenemmän siihen virusteoriaan.”

”Virus ja virus”, Janina älähti, ”joku psykopaatti se kumminkin on eikä mikään virus. Sitä paitsi lähes kaikki niistä murhista on tapahtunut satama-alueella, eikä virus pysyisi paikallaan!”

”Mistä olet niin varma? Eivät ne välttämättä mitään murhiakaan ole!” Miyasa tuhahti. ”Minä en ainakaan jaksa ajatella mitään oudosti veivinsä heittäneitä. Ei tänään.”

”Mitä tänään muka on?” Janina ihmetteli.

”Pääsykoe koulun voimistelujoukkueeseen”, Miyasa riemuitsi.

”Ja jalkapallojoukkueeseen!” Benny lisäsi. ”Aion päästä sisään tänä vuonna.”

”Kivat sulle,” Janina möläytti Bennylle ”Miyasa, sinä olet voimistelujoukkueessa joka vuosi. Miten jaksat vauhkota kokeesta jonka päihität kuminkin? En tajua tuollaista ylienergisuutta...”

”Sinä nyt et innostu muusta kuin vaatteista ja hiuksista,” Benny mutisi, ”en käsitä miten sinun numeroillasi pääsee edes luokaltaan.”

”Hei, peru sanasi!”

”Benny on oikeassa,” Miyasa myönsi, ”luet kokeisiinkin vain silloin kun numerosta tarjotaan ekstra-shoppailurahaa.”

Janina oli vastaamassa jotain aggressiivista, mutta sitten kello soi ja oppilaat matelivat tunnille.

”Huomenta kaikki”, opettaja Greener ilmoitti ylipirtsakasti. ”Tervetuloa taas matematiikan ihmeelliseen maailmaan!”

”Juu, tosi ihmeelliseen”, Janina jupisi.

”Kuka on tehnyt jokeritehtävän?” Greener kysyi. Hiljaista. ”Eikö kukaan?” Greener kysyi hieman epätoivoisena.

”Minä tein sen”, Miyasa sanoi varovaisesti.

”Hikke”, Janina jupisi.

Miyasa tuli kirjoittaen pitkän yhtälön taululle. ”Ja koska neliöjuuri x = 5, x:n täytyy olla... 25!” Miyasa ilmoitti iloisesti hymyillen.

”Ihanaa, ihanaa!” Greener sanoi ja taputti käsiään yhteen typerän näköisenä.

”Hän on niin fiksu!” Levi, pieni nörtähtävä poika, huokaisi katsoen paikalleen palaavaa Miyasaa.

”Ei se osaa kuin matematiikkaa”, Benny muistutti lempeästi.

Bilsan tunti lipui ohi kuin siivillä ja muuttui pian lounaaksi. Benny ja Miyasa hotkivat ruokaa innokkaasti Janinan närppiessä salaattia.

Miyasa sai ruokansa syötyä ja nousi pöydästä intoa puhkuen. ”Minä menen nyt, vuoroni on ihan kohta!”

”Onnea!” Benny toivotti iloisesti.

”Saat sen paikan ilmankin”, Janina totesi.

”Onnea sinullekin Benny,” Miyasa hihkaisi, ”nähdään pihalla!”

Miyasa kiiruhti tyttöjen pukuhuoneeseen ja vaihtoi vaatteensa sukkelaan.

”Miyasa Lane?” voimistelun opettaja hihkaisi oven välistä.

”Tulen juuri!” Miyasa ilmoitti, sitoi nopeasti kengännauhansa, tarttui nauhaansa ja asteli pontevasti saliin.

”Voit aloittaa”, opettaja ilmoitti.

Miyasa puristi nauhaansa päättäväisesti ja päästi sen valloilleen. Miyasa kieputti ensin nauhallaan mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita, heitti sen sitten ilmaan, teki vaivatta kaksi kärrynpyörää, nappasi putoavan nauhan ilmasta ja jatkoi tanssiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tytön liikkeet olivat sulokkaita kuin balleriinalla ja hän oli viehkeä kuin kissa.

Esityksen jatkettua vielä vähän aikaa, opettaja avasi suunsa: ”Tuo riittää.”

Miyasa pysähtyi.

”Näyttää siltä että olette tänäkin vuonna joukkueessa neiti Lane.”

Miyasa hihkaisi riemusta. ”Kiitos opettaja!”

Miyasa pinkoi vaihtamaan vaatteensa ja ryntäsi ulos, missä Janina jo odotti. ”Pääsit siis”, Janina totesi ykskantaan riemusta pomppivalle Miyasalle.

”Kyllä, kyllä!” Miyasa riemuitsi. ”Onko Benny vielä tullut?”

”Se on vieläkin karsinnoissa”, Janina totesi imeskellen koppavan oloisesti tikkaria. ”Kyllä sen kohta pitäisi ilmestyä.”

Janina oli oikeassa, sillä lähes samantien apean näköinen Benny asteli paikalle. ”Miyasa, pääsitkö joukkueeseen?” Benny kysyi vaisusti.

Miyasa meni vakavaksi nähdessään Bennyn surkean naaman. ”No joo mutta-”
”Hyvä”, Benny sanoi ja hymyili, ”sillä minäkin pääsin jalkapallojoukkueeseen.”

”Ei saa kiusata noin”, Janina sanoi hihittävälle Bennylle.

”Tätä täytyy juhlia! Mennään pirtelölle”, Miyasa hihkui innoissaan.

”Heti, mennään heti!” Benny sanoi iloisesti.

”Loistava idea, voittekin samalla auttaa minua huomisessa historian kokeessa”, Janina totesi tylysti.

Miyasa ja Benny tuijottivat Janinaa.

”Isä lupasi että jos saan huomisesta kokeesta ainakin seiskan, saan ne pinkit kengät joita olen halunnut jo viikon”, Janina ilmoitti toiveikkaana.

”Hän on toivoton”, Benny nurisi hänen ja Miyasan tuijottaessa Janinaa kärsivästi.

                                                                

Samoihin aikoihin Miyasan kotona isoisä kitki rikkaruohoja kivipaasien luona. Isoisä oli toiminut Niyengin aukion ”talonmiehenä” jo ikuisuuden, heti kun hänen isänsä oli luovuttanut työn hänelle.

Isoisä tarkasteli aukiota rakastavasti ja totesi työnsä tehdyksi. Hän asteli sisään, istuutui sohvalle ja avasi television. TV:ssä pyöri jokin yhdentekevä saippuasarja. Isoisä nosti jalkansa sohvapöydälle ja hymyili tyytyväisenä.

Äkkiä lähetys katkesi ja uutisankkurin kasvot ilmestyivät ruudulle. ”Keskeytämme kaikki lähetykset pikaisen tiedotuksen vuoksi. Poliisi on saanut uusia tietoja New Bridgeä vaivaavista äkillisistä kuolemantapauksista.”

”No jopas”, isoisä totesi ja suoristautui.

Uutisankkuri jatkoi asiallisella sävyllään: ”Tänään aamupäivällä poliisipartio törmäsi kuolemantapausten mahdolliseen aiheuttajaan Hanhikadulla. Poliisit kohtasivat miehen, joka imi verta varomattoman ohikulkijan kaulasta.”
”Eikä!” isoisä kauhistui ja hänen silmänsä levisivät suuriksi.

”Viranomaiset eivät ole vielä varmistaneet onko kyse oikeasta vampyyristä vai pelkästä huonosta pilasta”, uutistenlukija jatkoi, ”mutta poliisi kehoittaa ihmisiä olemaan varuillaan kaiken varalta. Haastattelimme puolustusvoimien johtajaa mahdollisista toimenpiteistä mikäli tappaja todistetaan vampyyriksi.”

Samalla hetkellä kun TV-ihmiset aloittivat haastattelunsa kenraali Mimosa Ohrenschmalzin kanssa, isoisä ryntäsi kohti puhelinta. ”Ei nyt, ei nyt...”

Isoisä tarttui kännykkäänsä ja etsi Miyasan numeron ja soitti. Mekaaninen ääni vastasi toisessa päässä ”Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen. Tuut.”

Isoisä huusi puhelinvastaajaan kuin heikkopäinen. ”Ne ovat täällä, Miyasa! Sinun on tultava äkkiä kotiin! En ehdi nyt selittämään, mutta tämä on tärkeää Miyasa, tule kotiin heti!”

”Tuut. Kiitos viestistänne, voitte nyt sulkea puhelimen. Hyvää päivänjatkoa!”


                                                                